Ilmaisia opetustekstejä

CEF Video (3:45)

Lastenmissio fb:ssä

Raamattusovellus

Lastenmission työn juuret ulottuvat Suomessa 1960-luvulle, jolloin useat ihmiset ymmärsivät lasten parissa tehtävän työn merkityksen. Kansainvälisellä lähetysjärjestöllä Child Evangelism Fellowshipillä (CEF) ei ensin ollut työntekijää Suomessa, mutta Ruotsissa työskenteli amerikkalainen Swansonin pariskunta. Heidän välityksellään suomalaiset tutustuivat CEF:n materiaaliin. Myös Amerikasta Uuras Saarnivaaran kautta saatiin tietoa CEF:stä. Suomen Raamattuopiston Olavi Peltola kutsui Swansonit Suomeen kouluttamaan ja niin ensimmäiset suomalaiset kouluttajat innostuivat selkeästä materiaalista ja menetelmistä. Heidän joukossaan oli myös Kaisu Häkkinen, joka on toiminut Lastenmission vapaaehtoisena kouluttajana aivan alkuajoista lähtien.

1965 perustettu Lapsilähetys (joka liittyy nykyisen OPKOn historiaan ja jossa myös Suomen Raamattuopisto oli mukana) sai aluksi luvan julkaista CEF:n materiaalia, kunnes vuonna 1973 perustettiin Suomen Lapsievankelioimisyhdistys. Perustajajäseniä olivat Eero Iho, Antero Castrén ja Paavo Saario ja yhdistyksellä oli 12-henkinen johtokunta. Yhdistyksen nimi oli suora käännös kansainvälisen järjestön Child Evangelism Fellowshipin nimestä. Käytännössä työtä johti voimakkaalla kädellä amerikansuomalainen Kusti (Gus) Matero, joka oli perheineen muuttanut Suomeen jo 60-luvulla. Kusti, joka oli jäänyt 40-vuotiaana eläkkeelle palveltuaan upseerina Korean sodassa, päätyi tekemään toista uraa lapsityön saralla.

CEF:n materiaaleja alettiin kääntää suomeksi. Ensin Liisa Nironen käänsi Raamattuopiston lehteen lastennurkkapalstaa. Myöhemmin monet muut Lapsievankelioimisyhdistyksen vapaaehtoistyötä tekevät avustajat käänsivät opetustekstejä ja lauluja. Laulukirjan laulut käänsi Seija Kyrönseppä. Soili ja Kalevi Salminen olivat ensimmäiset CEF:n kolmen kuukauden työntekijäkoulutuksen käyneet suomalaiset. Kaisu Häkkinen ja pari muuta suomalaista seurasivat perässä. Lapsityötä tehtiin oman työn ohessa vapaa-ajalla. Nyt myös lapsille järjestettiin ohjelmaa isojen telttakokousten yhteydessä ympäri maata.

Myös Matti Pentti, Pentti Nousiainen ja Johannes Lampinen olivat mukana yhdistyksen johtokunnassa alkuajoista lähtien ja toimivat kukin myös puheenjohtajina useita vuosia, Johannes vielä 2000-luvullakin.

Jämsän Ehunsalmelta saatiin 70-luvulla hankittua koulu leirikeskukseksi ja siellä järjestettiin lastenleirejä jo heti ensimmäisestä kesästä lähtien. Monia lapsia ja nuoria tuli uskoon. Amerikansuomalaiset Väinö (Wayne) ja Diane Rautio Amerikasta tulivat auttamaan tässä työssä. He toimivat yhteistyössä Päiviö ja Anna-Liisa Kurkolan kanssa 70-luvun lopulla. Kustin vaimo Ruth hoiti tällöin yhdistyksen toimistoa. Toisena työmuotona olivat 5 päivän kerhot (5 Day Club®), joita järjestettiin lasten loma-aikoina. Monet tukivat työtä omalla panoksellaan ja järjestivät lapsille kerhoja ja leirejä myös kodeissaan tai tulivat opettamaan tarvittaessa. Esimerkiksi Saara Kuusela ja Liisa Niiles tekivät uskollisesti vapaaehtoistyötä alkuvuosista lähtien.

70-luvulla useat ihmiset kokivat Jumalan kutsuvan heitä työhön Itä-Euroopan maihin. Kaisu oli saanut kutsun jo CEF:n työntekijäkoulutuksessa ja lähti Itävallan CEF:n kansainväliseen tiimiin. Työ jatkui myöhemmin matkusteluna Venäjälle Kustin ja muiden työtovereiden kanssa. Alusta asti uskollisena tulkkina mukana matkusti Elviira Haponen, josta myöhemmin tuli yhdistyksen työntekijä. Kaisu teki yhdessä Aino Kauppisen kanssa lukuisia matkoja lähinnä Pietariin ja Eestiin, myöhemmin Karjalaan, Itä-Karjalaan ja kauemmaksikin. Pietarissa asui suomenkielinen tulkki, jonka avustuksella siellä voitiin pitää koulutuksia. Venäjän työtä tehtiin vaivihkaa ja yritettiin pukeutua mahdollisimman vähän huomiota herättävästi. Välillä innostus oli niin voimakasta, että oma maa tuntui jäävän lapsipuolen asemaan. Tuulikki Viitaniemi tutustui Kaisuun Ainon järjestämissä seuroissa Meilahdessa ja lähti Kaisun tilalle Itävallan tiimiin, sillä Kaisu koki kuitenkin paikkansa olevan koulussa opettajan työssä. Tuulikki työskenteli Itävallan kansainvälisessä tiimissä vuosina 1975-1984. Työ kohdistui Itä-Euroopan maihin ja sisälsi paljon matkustamista. Palattuaan Suomeen myös Tuulikki jatkoi kouluttamista niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Suomen puolella Tuulikki on ollut avainasemassa uusien työntekijöiden löytämisessä.

Ruth Materon jälkeen toimiston otti Jämsässä hoitaakseen Mirja Sivén vuonna 1981 ja miehensä Jaakko puolestaan toimi koululla talonmiehenä. Kun Sivénit muuttivat pois Jämsästä, leirikeskukselle ei enää löytynyt kiinteistön hoitajaa ja se myytiin vuonna 1999. Toimisto siirtyi Ryttylään ja Leena Lampisesta tuli uusi toimistonpitäjä. Kanta-Hämeen alueella lapsityötä teki Lahja Siukola, joka työskenteli kannatusrenkaan varassa vuodet 1987-1997 ja sen jälkeen vapaaehtoisena eläkkeelle jäätyään. Orvokki Haapanen tavoitti lapsia ympäri Suomea raamattukirjekurssien avulla tehden arvokasta vapaaehtoistyötä hänkin.

Materon perheen palattua Amerikkaan 90-luvun alussa uudeksi johtajaksi valittiin vuonna 1993 Päiviö Kurkola, joka toimi myös Eestin työn johtajana ja sai paljon aikaan näinä vuosina 90-luvulla. Suomalaiset kouluttivat eestiläisiä ja toimittivat materiaaleja jo ennen vuotta 1991, minkä jälkeen työ helpottui ja Eestiin voitiin perustaa oma yhdistys vuonna 1995.

Myös Suomessa lapsityökurssit saatiin organisoitua ja niitä pidettiin tasaiseen tahtiin eri kaupungeissa. Uusia kouluttajia lähetettiin koulutukseen Sveitsiin ja muihinkin maihin. Jotkut kävivät myös CEF:n työntekijäkoulutuksen.

Vuodesta 2004 alkaen yhdistyksellä on ollut oma venäläisten parissa työtä tekevä kouluttaja, Elviira Haponen. Hänen matkansa ovat ulottuneet rajan toiselle puolen aina Burjatiaan asti. Venäläisiä on koulutettu viime vuosina myös Suomen puolella Ivalossa.

Suomessa yhdistyksen nimi koettiin hankalana ja pitkänä ja se vaihdettiin vuonna 2005 Lastenmissioksi. Työhön tuli mukaan uusia ihmisiä, joista Pekka Siitonen sai hoitaakseen toiminnanjohtajan pestin vuosina 2005-2011. Vuodesta 2012 työtä on johtanut kolmihenkinen johtoryhmä, johon kuuluvat Pekka Siitonen, Helena Vähäkangas ja Taina Päivinen. Ryttylän toimisto lakkautettiin vuoden 2011 lopussa Leenan jäätyä eläkkeelle ja materiaalivarasto siirrettiin Liminkaan. Toimistotehtävät jaettiin usean työntekijän kesken.

Kannatusrenkaan varassa olevia työntekijöitä on tullut pikku hiljaa muutamia lisää, vaikka kannatuksen kerääminen ei nyky-Suomessa aina ole yksinkertaista. Edelleen vapaaehtoisilla on iso merkitys, tosin heidänkin panoksestaan kilpailevat monet tahot. Kääntäjiä ja kouluttajia tarvittaisiin enemmän. Viime vuosien aikana yhteistyö eri Euroopan maiden kanssa on avannut uusia mahdollisuuksia erityisesti materiaalituotannossa ja multimedian käytössä. Nettisivut ovat tärkeä tiedotuskanava. Sivuilta löytyy myös monenlaista ilmaismateriaalia lapsityöntekijöiden käyttöön. Haaveena on myös vahvistaa lapsityötä eri paikkakunnilla ja nähdä monia raamattukerhoja (Good News Club®) syntyvän kurssien seurauksena.

 

Espoossa helmikuussa 2012

Taina Päivinen, johtoryhmän jäsen

 

Lastenmission historia pdf-tiedostona (kaksisivuinen).

Kirjekurssi (alkaen 9-v.)

Tue työtämme

Jessen seikkailu

Siirry Peliapajaan

Games in English

Ota yhteyttä

Игры на русском